jäi välistä koska kurkku oli taas vaihteeks sen verran kipeä ja väsyttikin ihan huolella, joten eikun kellossa herätystä puolitoista tuntia eteenpäin ja pakollinen sängystä ylöskipuaminen tapahtui klo 7.15, kun töitä piti ehtiä tekemään kahdeksaksi. Kolme päivää meneekin tässä kehitysvammaisten parissa, joten ei käy ainakaan tylsäksi elämä. Loppuviikosta on itselläki sellainen olo että haluaa halata kaikkia ja tehdä piirustuksia jollekin kivalle ihmiselle ja sitten pitää muistaa kertoa kuinka kiva se ihminen on ja kuinka on ollut ikävä. Ei olis pahitteeks meille kaikille hiukan oppia sanomaan asioita suoraan ja spontaanisti ja osoittaa se kun välittää. Ihania ihmisiä kaiken kaikkiaankin, itelleki tulee hyvä mieli.

Tässä olisikin pari tuntia viel taukoa jäljellä ennenkuin heitän jumppavarusteet niskaan ja lähden "opettajaksi", elikkä siis ihan jumppaa vetämään. Omasta eilisestä jalkatreenistä on kintut sen verran hellänä että saahan nähä irvisteleekö ohjaaja pahemmin kun jumppajat? Hyvähän se on sitten huutaa että "jaksaa, jaksaa" jos ei itse pääse edes kyykystä ylös. Rautaahan se on tänäänkin käytävä vääntämässä, kaveria lainaten "tosinaisen tankotanssia" taitais olla selän ja olkapäiden vuoro saada pientä muokkausta. Pitää tankata kupu täyteen itse tehtyä vähähiilihydraattista pannukakkua, nams, nams että jaksaa illalla vielä riehua lätkätreeneissä.