Yskän pirulainen ei anna nukkua. Pitää ensi viikolla ehkä raahata ruho arvauskeskukseen, kaksi viikkoa on menny tän kanssa ja vaikka nyt onkin hellittänyt tai ainakin muuttanut muotoaan tää tauti niin edelleen herään öisin kun henkeä ahdistaa ja yskittää. Astmalääkkeet on jo käytössä ja tokihan ne auttaa, mutta enemmänkin auttaa tämä istuallaan olo, joten ettei olis poskionteloissa jtn köhnää??

Treenit on kulkenu kuitenkin ihan kohtuullisesti, tottakai se nyt hiukka väsyttää jo siksikin ettei saa öisin ihan täysiä unia ja joku pöpöhän tuolla sisuskaluissa tuntuu olevan kun ei meinaa helpottaa, mut kuumetta ei onneks ole ollu ja juostakin on saanut ilman pahempia ahdistuksia (johtunee siitä että se tapahtuu pystyasennossa)

Maanantaina ja tiistaina oli kevätlukukauden viimeisiä jumppia, samoin kuin torstaina, ensi viikolla vielä kaksi jumppaa ja se oli siinä tämä kevät. Mitenkähän sitä pärjää miltei puoli vuotta ilman niitä ja osaakohan sitä ohjata syksyllä enää ollenkaan...? No, koulun kanssa taistellessa menee varmaankin mukavasti aika ja pitäisi myös tiedustella koulutusrahastolta että vieläkö ne myöntäisi mulle tukea jotta saisi opiskella ihan opintovapaalla.  Hierojakoulun aikaan olin pari kuukautta opintovapaalla kun sain tuota aikuiskoulutustukea, ihan hyvä raha varsinkin verrattuna opintotukeen. Helpottaisi kummasti tätä stressiä kun saisi rauhassa tehdä noita koulujuttuja. Ja taas kerran vannon että kun tämän koulun saan päätökseen en enää lähe opiskelemaan ja vuoden päästä sitä taas katsellaan että mitähän sitä...

Mutta itse asiaan ; Maanantaina jaksoi herätä ajoissa että ehti kipitellä 8km:n aamulenkin. Perinteinen pekoni-muna-salaatti aamiainen naamariin ja jumpan ohjaukseen. Sieltä salille, jossa tein selän ja olkapäät. Salilta ohjaamaan vielä pari jumppaa ja sitten hieromaan par immeistä. Illalla oli harkkapeli junnuja vastaan, lätkässä siis tietenkii ja turpiin tuli.   Päivä hurahtikin siinä.

Tiistaiaamuna sain nukkua niin pitkään kuin nukuttaa eli silloinhan herätään seitsemältä. Mutta jos kello olis ollu soimassa kahdekselta niin milläänhän ei jaksais nousta. Kävin fläsänliuotusjuoksulla ja jotenkin se päivä siinä meni miltei huomaamatta, iltapäivästä hieromaan, sitten salille, jossa ohjelmassa pelkät vatsat ja illalla kolme jumppaa. Jokseenkin naatti kotiin päästyä.

Keskiviikkona oli aikainen herätys, juoksemaan klo 05.45. Ugh. Ei miun juttu. Mies käski herättää soittamalla lenkin ollessa siinä vaiheessa että matkaa kotiin 20 min, että ehtii tehdä mulla aamupalan valmiiksi. No niinhän se sitten oli valmistumassa siinä vaiheessa kun kapusin kotiin ja kävin siinä sitten pikasuihkussa jonka jälkeen tallustelin keittiöön ihmettelemään että missäs ne minun munat ja pekonit on johon mies tuumasi että no siinä pöydällä. Noh, jätäppä evästä + kaksi sileäkarvaista noutajaa keittiöön minuutiksi ja mieti sitten missä munat ja pekoni on. Eihän siinä sitten kun paistinpannu takas tulille. Ruokaa lopulta sain omaankin mahaan ja eikun töihin. Hierontoja koko päivä ja illalla vielä kouluun, puoli kymmeneltä kotona.

Torstaina juoksut aamulla samaan aikaan kun keskiviikkona ja taas hieromaan heti aamusta. Pyörähdin iltapäivällä kotona ja illalla jumpan ohjaukseen ja salille, treenasin hauikset, ojentajat ja olkapäät. Pelitreenit vielä siihen päälle.

Perjantai olikin melko leppoisa päivä, muutamat murjonnat vain iltapäivällä eikä muuta. Muuten oli kyllä leppoisuus kaukana. Heti aamusta oli jo niin armoton v***tus päällä että lenkille lähteminenkin otti hermoon. Latasin soittimen täyteen uutta musiikkia ja kun täräytin vehkeen päälle niin sain todeta että eihän tänne mtn uutta ole tullu, eikä vanhat kappaleet ole lähtenyt pois vaikka kuinka niitä deletoin. Sekin otti hermoon. Kesken lenkin tajusin että enpä illalla tyhjentänyt autoa hierontakamppeista ja että mies lähti minun autolla töihin. EIkun soittamaan erttä mahtaako olla miun työtarvikkeet sulla kyydissä. Ja siellähän ne. Sekin alkoi korpeemaan. Eihän siinä, mies tuli aiemmin kotiin jotta sain itse aloitettua työt. SItten otti jo päähän se että ottaa päähän. Töiden jälkeen salille, jossa edelleen otti päähän, (ja selkään jonka treenasin) salilta jäähallille jossa myös otti päähän vaan ei ottanut tunnin pelitreenien jälkeen. Vartti siitä alkoi taas ottaa päähän ihan pikkujutut ja totesinkin että nyt loppuu tuo pillereiden syönti. En aio kylläkään ruveta mahan kasvatteluun eli kysymys ei ole siitä mutta tätä olen pitkään harkinnut ja pohtinut ja aiemmin olin jo aikeissa lopettaa, mutta nyt se on varma. En edes minä ole niin kiukkunen ja äkkipikainen että nämä mielialanvaihtelut johtuis pelkästään luonteenpiirteistä. On tullut myös tuon karppauksen myötä vietettyä karppaus.infon sivuilla, keskustelupalstalla siis lähinnä ja siellä on aika paljon keskustelua tuosta hormonaalisen ehkäisyn aiheuttamista haitoista myöskin ja siitä kuinka paljon ne kehoon vaikuttaa, joten kokeillaan nyt ainakin?? Mutta tällaisia yötuntoja nyt sitten, pitänee kokeilla nukkua vielä muutama tunti että jaksaa huomenna kauden päättäjäisiin...