Ja sen kyllä huomaa...Hyiii kun on pimeää. Ja miun mittakaavassa kylmää. Koska kaikki alle +25 on. Kylmää. Mutta asiaan. Mie onnistuin pitämään maanantaina välipäivän salilta. Se vaati rutosti koulutöitä ja aika paljon kodin uuteen uskoon laittamista ja tavaroiden siirtelyn seurauksena siivoamista. (Mikä siinä onkin että jos nyt ihan vaan vähän siirtää jotakin huonekalua niin seurauksena on KAAOS??) Ai niin ja vaati se myös 13 kilometriä juoksua.

Eilenhän sitä sitten innosta puhkuen piti päästä taas salille, tällä kertaa ihan tänne "omalle". Ja aikaahan siellä meni miltei puolitoista tuntia, kun tuli vähän innostuttua treenailemaan kahvakuulien avulla ja siihen päälle ojentajat ja olkapäät. Niin ja kun siellä on niitä tuttuja joiden kanssa löpistä... Se kyllä tuntui hiukka omituisellekin että hei täällä voisi/pitäisi sarjojen välissä puhuakin??

Eilen juostessa tuli todettua että TAAS pitäis hommata uudet kengät. Alkaa kohta penikkatauti vaivata ja siitä se sitten kivasti leviää selkään asti ja pahimmassa tapauksessa (nimimerkillä kokemusta on kun ei tarpeeksi ajoissa osta uusia kenkiä...) juostaan sitten tunnottomalla vasemmalla jalalla. En suosittele kokeilemaan. Vaikka luulisi ettei se tunnu missään koska ei tunne mitään niin kyllä siellä joku hermo pelittää, koska se tunnottomuuskin tuntuu inhottavalle.

Ruoka-asioissa oon mennyt nyt tasaisen rauhallisesti, sellasella 2000kalorilla ja sillä toistaiseks paino on tippunu hitaasti mutta ilman sen kummempia mielenailahteluita taikka hiilarihimoja. Voi vaan olla ettei tuo määrä edes riitä kun toden teolla palailen töihin ja jumppien pariin. Mutta kuulostellaan kroppaa, kyllä se onneksi kertoo. Eilen oli pakko ihan asiakseen käydä banaani-persikkapilttiä, joka on täysin taivaallista turkkilaisen jogurtin kanssa. Eihän se kait ihan sieltä karpeimmasta päästä ole, mutta onneksi tuo runsas liikunta mahdollistaa ja itse asiassa jopa pakottaa syömään niitä reilusti yli ketoosirajan, sikäli kun se määritellään siihen 20 grammaan päivässä. Eikä se nyt ole niin hifistelyä tuokaan syöminen että kaikki pitäisi mennä niin pilkulleen...

Tänään painoi jaloissa eiliset lätkätreenit, vaikkei pahimmasta päästä luistelut olleetkaan ja luulenpa että taitaa painaa niin päässä kuin jaloissa viimeisimmän parin kuukauden univelat. Nyt on osannu alkaa jo nukkua normaalisti, mutta pahimmillaan unet jäi kahteen tuntiin yössä ja kroppa totaalisesti ylikierroksilla. Joten sitä lepoakin nyt sitten jos tuntuu vaativan, mutta kuulostellaan...

Kävin silti juoksemassa sen 13 km ja kyllähän tuota kotiin jaksoi raahautua kuitenkin. Salilla kävin päivällä ihan kaupungissa asti kun meni koulun parissa loppuilta. Kyllä väsytti ajaa. Ja niin meni aikataulu huonosti että kun olin ajamassa salille, tuntui että nyt täytyy saada ruokaa, joten eikun Atkins-patukka kitusiin ja se ilmeisesti kivasti täytti, kun sitten pärjäsikin illan yhdellä kanavartaalla. Mutta sen kyllä sitten huomaa jos joskus tulee syötyä TOSI PALJON alle kulutuksen, ei oikein tahdo palautua eikä jaksa. Mutta tänään siis treenivuorossa oli selkä+hauikset, eipä siitä sen enempää. Olis taas yritys saada lähipäivinä kuvia otettua ja jospa ne vaikka löytäis tiensä tänne blogiinkin asti, mutta mitäänhän ei voi luvata...Hyvää yötä!