Liekkö kesälomafiilis itsellä niin pahaksi päässyt että yksi päivä suorastaan muistin että ai niin, minullahan on blogi jota ehkä pitäisi välillä päivittää...Vaikken edes ole ollut lomalla kun puolitoista viikkoa, joten ei kai siihen voi vedota. Loma onkin mennyt koulutehtäviä tehden sekä urheillessa, luonnollisesti. Ei voi ainakaan valittaa että kylmä olisi, mikä on IHANAA!!

Juhannuksen alla, tarkalleen ottaen viikkoa ennen, oli lätkäturnaus Pyhäjärvellä, kaikkiaan neljä peliä viikonlopun aikaan. Lystiä oli ja väsymyskin meinasi jossain vaiheessa painaa. Mutta voitto kotiin ja pokaali mukaan! En ehtinyt kuin kahdesti käydä pelaamassa rullalätkää ennen kyseistä turnausta ja lisäksi käytiin joukkueen kanssa jäillä päivää ennen turnausta pikkasen ottamassa tuntumaa joten sitähän melkein muisti kuinka sitä jääkiekkoa pelataan. (Jos sitä nyt on koskaan oikein tuonne muistin syövereihin saatu iskostettua että miten sitä OIKEESTI pelataan...)

 

Syömisistä sen verran että dieetinhän lopetin kun alkoi olla olo henkisesti aika kamala (Luovutin siis...) kalorit ihan minimissään, hiilarit todella alhaalla, liikuntaa ihan tolkuttomasti ja painossa ei tapahtunu mitään, ainakaan alaspäin. Aika masentunut fiilis ja kun on kerran sairastunut syömishäiriöön niin kyllähän se aika riskaabelia on alkaa varsinkin tosi tiukalle dieetille. Etenkin kun se tahtoo altistaa ahmimiskohtauksille. Ja niinhän siinä sitten kävikin että sellainen sai minut otteeseensa. Sen verran olen vanhetessa viisastunut että en ala oksentaa siitä huolimatta, koska tiedän että siitä se alamäki lähtee eikä sitä enää välttämättä pysäytetä. Ei tämä elämä ole muutamasta kilosta kiinni vaikka se heikkona hetkenä itsestä siltä tuntuukin. Sitten kun sitä on vielä niin pöljä että kun on ollut pitkän aikaa ilman sokeria/hiilareita niin sitä ajattelee että "kyllä minä hallitsen syömisen, syön vaan yhden suklapatukan/yhden päivän aikana herkkuja". Mut niinhän se ei mene. Jotenka oman olon kannalta ajateltuna täytyy aivan kokonaan lopettaa kuvittelemasta että voisi syödä jotakin sokeripitoista koskaan. Ja kaikista helpointa se onkin lopettaa kokonaan kuin arpoa että voinkohan nyt syödä vai enköhän. Kun en ole koskaan ollut mikään kultaisen keskitien kulkija vaan se on aina jokotai. Ja kuten horoskooppimerkkikin kertoo, sellainen wanhanajan vaaka minkä kupit kiikkuu milloin suuntaan, milloin toiseen.

Kyllähän tässä on tullut taisteltua kaiken kaikkiaan tän syömisen kanssa, enkä kyllä tiedä loppuuko se taistelu varsinaisesti koskaan ja välillä tuntuu että taas pitää aloittaa alusta. Mutta kyllä sitä aina jotain oppii, eikä ota repsahduksia niin raskaasti, koska tietää jo ettei se ole maailmanloppu. Kyllähän se ottaa päähän kun keho on täynnä nestettä ja tiedättekö miten paljon sitä voikaan kertyä...Huh huh. 5-7 kiloa ei ole mitenkään ihmeellinen lukema, mutta kun se tartutetaan kroppaan viikossa niin kyllä voi olla ihmisellä inha olo.

Onneksi karppaus on aina yhtä ihanaa. Sen aina muistaa kuinka hyvä olo siitä tulee ja minä yritän hammasta purren ja vaikka kynsillä seinässä roikkuen muistaa sen nyt että sen hyvän olon voi säilyttää vain karppaamalla.

Varsinaiselle dieetille ainakaan tietoisesti en halua alkaa vaan yritän saada tuon syömisen kuntoon pääkoppaa myöten.

Treenit on menneet hyvin, toki kuuma on mutta mie niin pidän lämpimästä. Lenkille oon heräillyt siinä 7 maissa, ettei olisi Mintulla ja Samballa niin kuuma hölkytellä, ne kun ei voi laittaa shortseja jalkaan ja toppia päälle...Salitreenit on aikalailla menny samalla volyymilla kun aiemmin ja rullalätkätreeneissä meinaa kuolla nestehukkaan, mutta kun se pelaaminen on niiiiiiiin kivaa.  

Tämä aamu aloitettiin 12km:n lenkillä, viimeset 2km oli todella tuskaisia kun meinasi ruuti loppua. Tankkauksen suoritin kotona seuraavanlaisella mössöllä :

Turkkilainen jogurtti 200g

Banaani 100g

Maitorahka 50g

Täysmaito 1dl

Tästä sitten pihahommiin ja siivoamaan, toivomuksena olisi saada oma auto huollosta tänään ja sitten iltapäivästä tekemään salitreenit, mutta palailenpa asiaan, nyt yrityksenä pitää lyhyempi tauko kylläkin...