Aamulla lähdin lenkille siinä seitsemän jälkeen ja täytyy sanoa että kyllä se ukkometso on hieno näky. Lähti lentoon tuosta navetan kulmilta, eikä voinu erehtyä että mikä se siellä lentelee, kyllä sellainen rytinä kuului. Kävin lyhyen lenkin, 7km, tietäen että päivä on pitkä ja jos jossain asiassa voi vähän passailla niin se kannattaa tehdä.

Kiire tuli, koska olin painanut taas torkkua liian monta kertaa. (Pitäisi edes asetukseksi laittaa 5min nykyisen 10min sijaan...) Äkkiä kamppeet kasaan, niin työn kuin harrastusten vaatimat, salille treenaamaan kädet.

Hauiskääntö tangolla 3x10-12x20kg
Ratti (=levypainin kierto suorilla käsillä edessä) 3x10-15x10kg
Ranskalainen punnerrus kahvakuulalla 3x15x16kg
Ojentajapunnerrus 3x10x36kg
Dippi 3x9-10
Hauiskääntö käsipainoilla 3x10x8,6kg
Pystypunnerrus kp 3x10x13,6kg
Viparit eteen+sivulle 3x10x3-6kg
Hauiskääntö taljassa 3x10x32kg

Salilta suoraan spinningiin, joka tuntui aika herkulliselta eilisen jalkatreenin jälkeen....Pääsin vielä käymään solariumissa, jonne meinasin nukahtaa kun oli niin ihanan lämmintä.,

Kaupan kautta töihin, lounaaksi matkalla kananuggetteja ja atkinspatukka, on kyllä terveellisiä ja monipuolisia nää miun eväät...Tarttis tehdä jotain. Etenkin kun tuntuu että tuo sama painonpudotusurakka on joka kevät edessä...Helppohan se olisi tehdä eväät lähtiessään, mut mikä siinä on muka niin kamalan hankalaa ettei viitsi 5-10 minuuttia käyttää siihen että tekisi kunnon eväät jotka pitäisi nälkääkin paremmin pois. Välillä oon  kyllä niin hajamielinen että en joko muista tehdä eväitä tai sitten en muista että kuinka myöhään menee töissä.

Sorruin tuossa ostamaan karppiruisleipää, ei sinänsä muuten mitään ongelmaa, mutta kylläpä alkaa päänahka kutista. En tiedä onko se vilja ylipäänsä vai vehnä tai ehkä hiiva? Mutta kun päänahka ei sietäis mitään, silti välillä tulee syötyä. Hakkaan siis päätä seinään asiassa kun asiassa ja vieläpä siihen samaan seinään...Yleensä tuttu ilmiö tuolta tunnepuolelta mutta voidaan näköjään liittää myös syömiseen.

Tarkoitus oli vielä illalla tehdä jotain, mutta menikin myöhempään kuin luulin joten keskityin syömään sudennälkää pois ja sain aikaan kamalan huonon omantunnon, vaikkei edes päivän sisällä tullut varmasti syötyä kaikkinensa mitenkään erityisen runsaasti. Kai se wanha syömishäiriöpeikko välillä nostaa päätään ja yrittää sanoa että "kestä nälkää niin kasvatat itsekuria" sekä "olet liian lihava, ei kannattaisi syödä niin paljon".

Sitä ei luultavasti tajua kukaan muu kuin toinen samasta vaivasta kärsivä, parantunutkin vaikka on, niin ikinä se ei päästä häviä. Ja etenkin kun on niitä "läskipäiviä" että ei näytä edes ihmiselle omasta (ja välillä muidenkaan...) mielestä. Nyt niitä on ollut monta. Se on kamalaa kun menee salille ja ajattelee peiliin katsoessaan (salilla ehkä ollaan vähemmissä vaatteissa + että siellä on muitakin ihmisiä niin on hiukka herkempi arvioimaan itseänsä) että "kauheaa, miten näytänkin niin lihavalle" ja "tuosta pitää saada pois ja tuosta". Asiaan kuulu myöskin ajatukset omasta epäsopusuhtaisuudesta. Ja siinä ei auta mikään, sitä pitää omaa totuutta ainoana oikeana. Onneksi on niitä päiviä että näyttää edes normaalille omasta mielestään ja muutenkin järki kädessä jokseenkin pysynyt.

Nää kun on sellaisia juttuja että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pitää vaan yrittää pitää pää kylmänä. Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa, saa nähdä miltä se peilikuva huomenna näyttää...