Mikä ihme siinä on että sitä joka päivä ajattelee että pitäis kirjoittaa ja päivittää ja kunhan saan nuo kuvat siirrettyä koneelle ja kunhan tässä nyt sitä ja tätä jne, niin sitten kirjoitan. Nyt kun syön tässä aamupalaksi Karppinen-leipää (jota en oikeastaan voisi syödä kun tulee vatsanpuruja ja ihottumaa...mutta syön silti kun se on NIIIIIIIIIN hyvää) jota siis täytyy mättää suu täyteen, jotta pureskellessa ehtii muutaman lauseen kirjoittaa, ja siis pääpointthan oli se että näin onnistuu kaksi asiaa yhtä aikaa...

Kuviakin tosiaan puhelimessa olisi, pitänee yrittää siirrellä koneelle. Eivät ole kyllä ihan uusia kun ei olla Manakerin kanssa pahemmin treenailtu viime aikoina yhtä aikaa, sattuneesta syystä että heitti omassa elämässä muutamat asiat sen verran kuperkeikkaa itsestä riippumattomista syistä että käyn salilla muualla, minusta on tullu oikee salikiertolainen. No mutta vaihtelu virkistää ja onhan tuolla isossa kaapunnissa salikävijöiden määrään suhteutettuna prosentuaalisesti enemmän silmänruokaa. Mutta se siitä, treenit on kulkenu kaikesta huolimatta tai juuri siitä johtuen oikein hyvin, jääkiekkokin alkoi tuossa elokuun alussa ja kovat on ollu luistelut. Salilla on tullu juostua se 5-6 kertaa viikkoon (ja joo joo, palautuminen tapahtuu levossa...) Ja juoksut joka aamu. Matkatkin meinaa uhkaavasti pidentyä, menee se 13 km ihan kivasti jo.

Wanha syömishäiriöinen ratkeili tuossa talven mittaan melko usein, nyt taas tasaista ja riittävää sekä hallinnassa pysyvää syömistä on ollut jo noin pari kuukautta. Ihana olo! Mutta eipä tämän kummempaa tällä kertaa, seuraavaks yritän jo niitä kuvia...